Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry
Partiernas internationella demokratisamarbete Demo rf
Political Parties of Finland for Democracy, Demo Finland
Demon blogissa puoluetoimijat kertovat näkemyksiään ajankohtaisista demokratia-asioista, Demon toiminnasta ja demokratiatyöstä.
Arabikevät lähti Tunisiasta, jossa Zine El Abidine Ben Ali syöstiin rauhanomaisessa vallankumouksessa vallasta. Tunisialaiset kutsuvat sitä nimellä Revolution de la Dignité, eli arvokkuuden vallankumous. Kyse oli ihmisarvosta, säällisestä toimeentulosta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä.
Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma hyväksyttiin valtioneuvostossa helmikuussa. Uusi ansiokas toimenpideohjelma korostaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Vaikka demokratian tukeminen on jo itsessään tärkeää, on se välttämätöntä, kun asiaa tarkastellaan kehityksen näkökulmasta. Ihmisoikeuksien toteutuminen ja demokratia luovat pohjaa kehitykselle, joka ottaa huomioon myös yksittäisen ihmisen ja hänen oikeutensa. Demokratia takaa, että kehitys on kestävämpää, ja että kehityksen hyödyt jakaantuvat yhteiskunnassa tasaisemmin. Tämä toive tasavertaisesta kehityksestä johti viime aikoina nähtyihin kansannousuihin Arabimaissa ja demokratian niin sanottuun neljänteen aaltoon. Demokratia on myös pitkällä tähtäimellä paras yhteiskuntarauhan tae.
Kauhistuttava ajatus, totesi Venäjän Katariina Suuri demokratiasta Laila Hirvisaaren tuoreimmassa romaanissa. Edistyksellinen keisarinna käy kirjassa keskusteluja sihteerinsä kanssa, joka moittii itsevaltiasta muun muassa maaorjuuden ylläpitämisestä ja alempien kansankerrosten koulutuksen unohtamisesta. Venäjän hallitsija ei voinut ymmärtää, mitä lisäarvoa kansanvalta maalleen toisi.
Mitä demokratia sinulle merkitsee? Monet meistä varmasti toteavat kysymykseen, että se takaa ihmisille kansalaisoikeudet, kuten oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Monet myös tietävät, etteivät demokratiat sodi keskenään. "Rauha, kehitys ja demokratia ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa", totesi YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali.

Pohjois-Afrikkaa ja Arabian niemimaata ravisteleva, demokratiaa vaativa liikehdintä on muuttanut kansainvälisen yhteisön asenteita suhteessa demokratiatukeen. Puhutaan arabikeväästä ja demokratian neljännestä aallosta. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupasi toukokuussa tukea Tunisian, Libyan ja muiden alueen maiden demokratiakehitystä miljardeilla dollareilla. EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton korosti heinäkuussa alueen poliittisen kehityksen merkitystä ja peräänkuulutti "syvää demokratiaa".
Perinteinen tapa tukea demokratiakehitystä
on ollut tukea ja korostaa vapaita vaaleja. Arabikevät on osoittanut, että se ei ole välttämättä aina paras eikä ainakaan ainoa tapa. Vaalit ovat oikeastaan vasta alku. Demokratian rakentamiseen on historiassa aina tarvittu kansalaisyhteiskuntaa, ihmisten vapaata kokoontumista, jonka yhtenä järjestäytyneenä osana ovat toimintakykyiset poliittiset puolueet. Vapaa puoluejärjestelmä on demokratian edellytys - tarvitaan puolueita, jotta voi olla monipuoluejärjestelmä ja moniarvoinen demokratia.
Viime vuosina näytti jo siltä, että kansanvalta ja sen tukeminen eivät olleet muodissa. EU hännysteli yksinvaltiaita, vaikka se noin periaatteessa kannatti demokratiaa, Suomikin sulki silmänsä kauppakumppaneiden ihmisoikeusrikkomuksilta. USA:n Irakin sota lavastettiin demokratian viemiseksi, ja vei demokratiatuelta paljon uskottavuutta ja kannatusta. Toisaalta, valtioiden sisäisiin asioihin ei saanut puuttua, ja ihmisoikeusrikkomukset terrorisminvastaisen sodan nimissä olivat hyväksyttyjä. Kiina jylläsi taloudellisesti, nosti ihmisiä köyhyydestä ja osoitti, että autoritäärinen valtio voi menestyä markkinoilla. Demokratia monissa Afrikan maissa ei tuonut toivottuja kehityksellisiä tuloksia.
Yhtäkkiä kaikki muuttui. Tunisiassa köyhä vihannesmyyjä turhautui viranomaisten mielivaltaan ja sytytti itsensä protestiksi tuleen. Tästä alkoi mittava kansannousu, joka nyt on levinnyt ympäri Pohjois-Afrikkaa ja Arabian niemimaata. Nyt viimeistään suurimmillekin epäilijöille selvisi, että kansanvalta ei ole ”länsimainen vientituote”, niin kuin usein kuulee väitettävän (siitäkin huolimatta, että nämä arvot on YK:n sopimuksissa lähes yleismaailmallisesti hyväksytty). Ihmiset kaikkialla haluavat vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja samalla nauttia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta. Ihmiset kaikkialla haluavat elää niin, että he voivat ansaita toimeentulonsa ja elää rauhassa pelkäämättä arvaamatonta mielivaltaa. Autoritäärinen hallinto voi edistää talouskasvua, mutta takaako se talouskasvun hyötyjen jakautumisen koko kansan hyväksi? Tai ihmisoikeuksien toteutumisen?
Democracy Digest 11.5.2012
Al Arabiya 10.5.2012
Democracy Digest 7.5.2012
Democracy Digest 3.5.2012
Kehys 30.4.2012
Democracy Digest 26.4.2012
Open Democracy 25.4.2012
Democracy Digest 24.4.2012
National Democratic Institute 23.4.2012
FRIDE 12.4.2012
Foreign Policy 11.4.2012
Democracy Digest 9.4.2012
UNDP 4.4.2012
European Council on Foreign Relations 2.4.2012
Democracy Digest 2.4.2012