|
”Somalian sotijat alkaisivat neuvotella, jos Somalia vain jätettäisiin etsimään ratkaisua ongelmaansa”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija Mahdi Abdile.
Abdilen ei kauan tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, miten Somalian kapinalliset ja väliaikaishallitus saataisiin keskustelemaan, saati sopimaan rauhasta. Abdile kertoi näkemyksistään tiistaina 22.4.2008 järjestetyssä seminaarissa, jossa Suomen somalialaisyhteisön jäsenet, somalialaiset vieraat ja suomalaiset asiantuntijat pohtivat Somalian rauhan edellytyksiä.
Seminaarin järjesti Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry yhdessä HORN Organisation for Peace and Democracyn, Solidaarisuuden ja Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATUn kanssa.
Somaliassa riehuu parhaillaan sisällissota, jota pidetään klaanipohjaisena ja jossa vastakkain ovat maan väliaikaishallinto ja Islamilaisten tuomioistuinten neuvosto. Väliaikaishallitus otti vallan vuoden 2006 lopulla, tuomioistuinten neuvoston hallittua maata puolisen vuotta. Ennen neuvostoa maa oli keskenään taistelevien klaanijohtajien hallussa.
Nykyinen väliaikaishallitus ei kuitenkaan taistele yksin. Sitä tukevat sekä Yhdysvallat että Somaliassa olevat Etiopian joukot. Ja juuri tätä Abdile tarkoittaa: Etiopian ja Yhdysvaltain pitäisi pestä kätensä Somalian asioista, jotta somalialaiset voisivat alkaa keskustella rauhasta.
Somalimaasta mallia
Somalialla on sodasta huolimatta myös vahvuuksia, joista rauhanponnisteluissa ammentaa. Ensinnäkin maassa on vahva perinteinen malli konfliktien ratkaisemiseksi, Abdile sanoo, ja vain sen avulla rauhasta voidaan rakentaa pysyvä.
Perinteen mukaan kiistat ratkotaan syytteiden ja tuomioiden sijaan kompromisseja hiomalla, sovittelemalla ja anteeksi antamalla. Lisäksi perinteiseen malliin kuuluu yksi vahvuus ylitse muiden: uskonto.
Tähän mennessä se on varsinkin Pohjoisessa nähty Somalian konfliktin polttoaineeksi, mutta nyt on aika ajatella toisin, Abdile vaatii. Uskonnolliset johtajat pitää päästää rauhanneuvottelijoiksi.
Uskonnollisia johtajia pidetään Somaliassa aitoina yhteisöjensä edustajina, ja uskonnollisen vakaumuksen katsotaan vahvistavan heidän oikeudentuntoaan. "Jos 2000-luvulla ollaan aidosti kiinnostuneita rauhasta, uskontoa ei voida jättää huomiotta", Abdile sanoo ykskantaan.
Lisäksi Somalialla on naapurissaan Somalimaa, maan itsenäiseksi julistautunut ja verrattain rauhallinen pohjoisosa. Se on vahvuus, jota Somalia voisi hyödyntää mallia ottamalla.
Somalimaassa rauhasta neuvottelivat nimenomaan kansan perinteiset johtajat ja klaanipäälliköt, sanoo Mohamed Abdi. Hän on niin sanottu Suldan, yksi Somalimaan perinteisistä johtajista.
Rauhanneuvottelujen lisäksi perinteiset johtajat osallistuivat myös Somalimaan perustuslain hahmottelemiseen. Näin he paitsi ylläpitivät maan perinteisiä hallintorakenteita, olivat myös muuttamassa poliittista kulttuuria klaanipohjaisesta demokraattiseksi.
Somaliassa vastaava muutos voi kuitenkin pahimmillaan nousta rauhan esteeksi.
Klaanit ja puolueet rinnakkain ja limittäin
Seminaaripuhujien mukaan demokratisoituminen ei pyyhi klaanijärjestelmää pois, eikä sen ole tarkoituskaan. Sen sijaan järjestelmien pitäisi pystyä elämään limittäin esimerkiksi niin, että klaanit löytäisivät edustajansa puolueista.
Ongelmalliseksi traditionaalisen ja modernin järjestelmän yhteiselo muuttuu, jos klaanit eivät katso puolueiden edustavan itseään tarpeeksi tai oikein.
Lisäksi sovunhierontaa voi vaikeuttaa se, että klaanijohtajat ovat lähes poikkeuksetta olleet mukana konfliktissa. Useimmiten klaanijohtajat on vieläpä vedetty väkivaltaan väkisin, huomauttaa hallitustenvälisen demokratiajärjestön IDEAn ohjelmajohtaja Mark Salter.
Siksi klaanijohtajat voivat vielä konfliktin jälkeenkin olla kansansa silmissä puolueettomia johtajia, vaikka muiden muassa poliittiset johtajat saattavat kyseenalaistaa klaanivallan oikeutuksen. Niinpä "kaikkien pitää saada rauhanneuvotteluissa kertoa oma totuutensa", Salter sanoo.
Omanlaisensa totuus Somalian rauhanrakentamisesta lienee myös yhteiskunnan hiljaisilla, naisilla. Heidän asemaansa liittyy kolmas perinteisen ja demokraattisen hallinnon ristiriita: Miehet johtavat somalialaisessa yhteiskunnassa kaikkea, aina klaaneista uskonnollisiin yhteisöihin ja politiikkaan. Rauhanprosessi voi kuitenkin onnistua vain, jos demokratisoitumisessa on mukana puolikkaan sijaan koko kansa.
 Siksi naisten pitää uskaltaa asettua ehdolle, muodostaa puoluerajat ylittäviä järjestöjä ja äänestää toisia naisia, sanoo tutkija ja Suomen 1325-verkoston puheenjohtaja Päivi Mattila.
Turkulainen kunnanvaltuutettu Roda Hassan (vihr) puolestaan puhuu myös miesten asenteiden muuttamiseksi: "Jos jokainen somalialainen mies kannustaisi tämän tilaisuuden jälkeen vaimoaan, äitiään, siskojaan ja tyttäriään politiikkaan, pieni teko voisi vaikuttaa paljon."
ANNA-KAISA HILTUNEN
Somalia ja Somalimaa
Somalia ajautui sisällissotaan vuonna 1991, kun klaanijohtajat syöksivät presidentti Siad Barren vallasta mutta eivät päässeet sopuun uudesta hallinnosta.
Vuonna 2004 sotapäälliköt ja poliitikot sopivat parlamentista, joka valitsi myöhemmin myös hallituksen. Käytännössä klaanipäälliköt kuitenkin pitivät maata hallussaan edelleen.
Islamilaisten tuomioistuinten neuvosto syrjäytti keskenään sotivat klaanipäälliköt vuonna 2006. Neuvosto otti haltuunsa Somalian eteläisen osan, ja väkivalta alkoi laantua.
Vuoden 2006 lopulla väliaikaishallitus kaatoi Islamilaisten tuomioistuinten neuvoston Etiopian joukkojen tuella. Väkivalta syttyi uudelleen ja on sittemmin kiihtynyt jopa pahimmaksi sisällissodan alun jälkeen.
Somalian pohjoisosassa sijaitseva Somalimaa julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi vuonna 1991. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut alueen itsenäisyyttä.
DEMO ry.
Töölöntorinkatu 2 B, 00260 HELSINKI
Puh. (09) 231 50580 | Fax (09) 231 50520 |
|
